Uusia veneilyelämyksiä – pieni kertomus ankkurielämästä

Ankkurielämän ei tarvitse korvata satama-elämää, mutta satunnaiset ankkurissa vietetyt yöt voivat tarjota täysin uusia kokemuksia veneilystä.

Lue Thomas Veberin tarina siitä, miten elämä luonnonsatamissa voi sulostuttaa elämääsi pienillä ikimuistoisilla hetkillä.

Olen purjehtinut Atlantin yli useita kertoja, mutta purjehtinut myös Välimerellä, Pohjanmerellä, Englannin kanaalissa ja tietysti paljon kotona Itämerellä ja Kattegatissa. Mahtavimmat kokemukset veneillessä ovat melkein aina tapahtuneet ankkurissa. Ei ole väliä onko se ollut Espanjassa, Tobagossa, Suomessa, vai Ruotsin saaristossa.

Ankkurointi luonnonsatamaan on niin helppoa ja yksinkertaista, että sen ei tarvitse olla iso projekti. Voit tehdä sen stressaavan päivän päätteeksi, vaikka joudutkin työskentelemään seuraavana päivänä. Joskus teen sen yksin lasteni kanssa tavallisena arkipäivänä. Näin saamme hitusen seikkailua arkiseen elämään.

"Päästä irti, Mathilda", huudan etukannella seisovalle 14-vuotiaalle tyttärelleni. Hän heittää kiinnitysköydet laiturille, ja minä peruutan Anna Lisan ulos satamapaikastamme.

Mathilda hytisee etukannella, missä hän seisoo, kun purjehdimme ulos sataman sisäänkäynnin kautta. Lokakuun aurinko on juuri laskenut, ja se on heti havaittavissa lämpötilassa. Uudesta sijainnistaan ​​horisontin alapuolella aurinko ehtii kuitenkin värjäämään violetit ja vaaleanpunaiset sävyt ohueen pilviverhoon. Hengitän syvään. Tuntuu kuin kylmä, hieman suolainen ilma puhdistaa minut sisältä. Kun hengitän uudelleen ulos, kaikki päivän työhuolet katoavat.

"Tämä sopii hyvin, eikö niin?" Mathilda huutaa minulle etukannelta. Olemme vain pari sataa metriä sataman ulkopuolella, mutta se riittää. Olemme jo aivan uudessa maailmassa. Oikeassa reunassa on pari kilometriä hiekkarantaa ja kahdeksan meripeninkulmaa pohjoiseen näkyy Juutinrauman silta, joka on valaistu, melkein kuin jo joulun aikaan. Moottorin melua lukuunottamatta täällä on täysin hiljaista. Meri on peilikirkas.

"Täydellinen", huudan takaisin, ja Mathilda löysää ankkurin keulatasolta. Ankkurin varmistuksen jälkeen istumme sitloodan vastakkaisille puolille sprayhoodin alle. Juutinrauma on nyt lähes täysin pimeä, vain Själlanti loistaa heikkoa vaaleanpunaista valoa vielä muutaman minuutin. Mathilda on ottanut huovan mukanaan ja kupit höyrytettyä teetä lämmittävät sormiamme. Meidän ei tarvitse sanoa mitään. Annamme näkymän, jota ihailemme, välittää rauhan ja vapauden tunteen itseemme. Ruotsin ja Tanskan välisellä väylällä suuri rahtilaiva kulkee kohti pohjoista. Aluksen monet lyhdyt valaisevat yötaivasta ennen kuin ne sulautuvat Öresundin sillan kaikkiin valoihin.

Hymyilen Mathildalle ja hän hymyilee takaisin. "Mennäänkö nukkumaan?". Mathilda nyökkää. Ryömimme punkkiin, joissa diesel-lämmitin pitää syksyn kylmän poissa, ja otamme esiin kirjamme. Aiomme nukkua täällä tänään. Varhain aamulla, kello 06.00 herätyskello soi. Silloin meillä on runsaasti aikaa syödä aamiaista ja purjehtia taas satamaan, ennen kuin menemme kouluun ja töihin klo 8.00.

Joskus unohtumattomat kokemukset syntyvät pienistä aineksista. Olisimme myös voineet nukkua veneessä satamassa. Mutta kun ankkuroimme ulapalle, siitä tulee pieni seikkailu. Mikroseikkailu, joka kultaa arkista elämää.

Ei ole väliä purjehditko Juutinraumalla, Itämerellä, Välimerellä vai Karibialla. Kun ankkuroit, avaat oven täysin uusille kokemuksille. Kun lähin satama on usean tunnin matkan päässä, lähin ankkuripaikka on ehkä vain parin sadan metrin sisällä? Voit tehdä upean retken veneellä, vaikka aikaa olisi niukasti. Ankkurointi luonnonsatamaan on helppoa ja turvallista, ja se tarjoaa sinulle paljon enemmän uusia kokemuksia.

Mihin ankkuroit seuraavalla kerralla?