Elämä vesillä - harrastuksesta elämäntavaksi!
Oscar Johansson on aina rakastanut merta ja vesi on elementtinä seurannut häntä pienestä pitäen. Hän aloitti meripartiolaisissa ja voi nyt 30-vuotiaana kutsua itseään kaksinkertaiseksi Ruotsin mestariksi, lomapurjehtijaksi ja vannoutuneeksi vesiurheilijaksi. Lue Oscarin kertomus elämästä, jossa rakkaus ja intohimo merta kohtaan kuljettaa häntä jatkuvasti läpi elämänsä.
Lapsesta asti olen rakastanut vettä sen kaikissa muodoissa. En kuitenkaan sanoisi, että olin tähti uimakoulu-urani aikana, mutta olin peloton ja luultavasti melko naiivi. Ensimmäisten uimakoulutuntieni jälkeen sanoin ylpeänä: "Äiti, nyt osaan uida, en vain osaa kellua vielä". Rakastin sukeltamista ja tuntea painottomuuden veden alla (ehkä siksi minusta ei tullut uimaria, koska olin aina pinnan alla, kun valmentajat antoivat ohjeita). Veljeni ja minä kävimme uimakoulussa joka kesä ja yksi kesäloman kohokohdista oli silloin, kun suoritimme syvien ja korkeiden sukellusten kokeet ja saimme mestarimerkit. Onnistuin saamaan kultamerkin jo 10-vuotiaana trampoliinisukellusten, 16 metrin pituussukellusten ja 3 metrin syvyyssukellusten ansiosta. Tämä oli alku elämälle, jossa kaipaus veden äärelle ja turvallisuuden tunne sen läheisyydessä ovat aina olleet itsestäänselvyys. En epäröinyt hetkeäkään, kun sain mahdollisuuden ottaa sukellustodistuksen. Nyt voisin olla pinnan alla paljon kauemmin eikä minun tarvinnut ikinä kellua!
Tänään olen 30-vuotias ja luulen, että suurin osa elämässäni tekemistäni valinnoista on tehty tietoisesti tai tiedostamatta niin, että minulla on aina ollut mahdollisuus olla lähellä merta. Olen muun muassa asettunut Malmöhön, opiskelin urheilutieteitä saadakseni mahdollisuuden työskennellä purjehduksen kanssa, ja suurin osa ihmisistä, joiden kanssa vietän aikaa, ovat veneilijöitä tavalla tai toisella. Tänään minulla on ylellisyys työskennellä suurimman harrastukseni, purjehduksen, parissa työskentelemällä Ruotsin purjehdusliitossa.
Mutta jos kelaan taaksepäin, aloin purjehtia isoveljeni Albinin vuoksi. Kun hän oli kahdeksanvuotias ja minä kuusi-vuotias, hän halusi kokeilla purjehdusta, ja meripartioon liittyminen oli mahdollista, koska varttuimme Skanörissä ja Falsterbossa. Olin tuolloin liian nuori liittyäkseni, mutta pääsin mukaan "poikkeustapauksena", kun isäni auttoi valmentajan toimessa.
Vielä tänäänkin, jotkut lähimmistä ystävistäni ovat niitä, jotka tapasin meripartiossa. Siellä opimme jo varhaisessa vaiheessa tekemään yhteistyötä, ottamaan paljon vastuuta ja huolehtimaan luonnosta. Keväällä ja syksyllä kävimme erilaisilla leireillä, joissa asuimme teltoissa ja teimme ruokaa ulkona, ja kesällä teimme pitkiä matkoja Tanskaan. Meripartiossa meillä oli mahdollisuus oppia purjehtimaan erilaisilla purjeveneillä, ja jo 15-16-vuotiaana meidän on oltava kapteeneita ja vastattava omasta veneestämme ja miehistöstämme. Vielä tänäänkin, yksi suosikkiviikoistani vuodessa, on se jolloin meillä on perinteinen perhepurjehdus salmen ympäri 70-luvun Albin Balladissa vanhimpien ja uusien ystäviemme kanssa. Kyse ei ole niinkään purjehduskilpailusta kuin elämän nauttimisesta parhaassa seurassa, hyvän ruoan kera.
Ottaen huomioon, että purjehdus on niin monipuolinen urheilulaji, löytyy siitä jotain, joka sopii ihmisille. Purjehdi yksin, purjehdi porukassa, purjehdi yhdellä, kahdella tai kolmella rungolla, surffaa purjeilla tai ilman, purjehdi niin nopeasti kuin mahdollista tai purjehdi niin pitkälle kuin pystyt. Joten valinnanvaraa on paljon!
Tänään minulla on etuoikeus kilpailla yhdessä parhaan ystäväni, mutta myös yhden parhaista tuntemistani purjehtijoista - pikkuveljeni Hugon, kanssa. Täydennämme toisiamme hyvin tietämyksen suhteen, samalla kun meillä on epäilemättä paras ominaisuus, joka toimivalla joukkueella voi olla - rakkaus lajiin. Meillä on aina hauskaa riippumatta siitä, minkä tyyppisellä veneellä purjehdimme tai mikä on kilpailun tulos. Tämä yhdistettynä valtavaan määrään purjehdustunteja, olemme onnistuneet haravoimaan kotiin kaksi Ruotsin mestaruutta ja yhden pronssimitallin. Lisäksi meillä on ollut mahdollisuus osallistua Ruotsin arvostetuimpaan kilpaliigaan, Allsvenskaniin mahtavan venekerhomme Skanörs Båtklubbin ansiosta. Minulle kilpaileminen on jotain, mitä kaipaan, ja minulla on mahdollisuus jatkaa koko elämäni, tulla paremmaksi joka vuosi ja aina löytyy minulle sopiva venetyyppi tai -muoto!
Nyt kun olen käynyt läpi kolmenkympinkriisin, minun pitäisi tietää, mitä haluan elämältä - minulle se on hyvin yksinkertaista: jatkaa sitä, mikä tekee minut onnelliseksi! Minun tapauksessani se on yhdistelmä ystäviä, perhettä ja kaikkea, mikä liittyy mereen.
Joitakin unelmistani ja tavoitteistani en ole vielä onnistunut täyttämään, mutta tietysti ne ovat minun Bucket-listalla. Nyt kun kevät on tullut ja talvitauko on melkein ohi, se olen hyvin malttamaton. Vuotuisen lomapurjehduksen suunnittelu on alkanut, juuri hankittu Stand Up Paddleboard odottaa ensimmäistä vesikosketustsa. Koulutus sekä Allsvenskanille että tämän vuoden SM: lle alkaa huhtikuussa ja surffausviikonloppu on suunniteltu toukokuulle. Nyt on helppo olla onnellinen - vuoden paras aika on alkamassa!